SICKDA, Historia.

Oli pureva, kylmä ja kalmainen pakkanen. Elettiin tammikuun 15:sta päivää vuonna 1981. Hakalistojen perheeseen syntyi laiha, vaalea kikkarapäinen pojan nulikka. Hänet nimettiin Jani-Pyryksi, joista jälkimmäistä käytettiin kutsuma nimenä, ainakin silloin. Pyry vietti perus lapsuutta Enon kylillä kirmaillen. Pieni kikkarapää ei kuitenkaan osannut odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuonna 1986 Pyryn ollessa hoitopaikka ikäinen muuallapäin Enoa alkoi tapahtua.

Helmikuun 5:s 1986 Heiskasten perheeseen paukkasi vielä yksi poika jo kahden vanhemman kaveriksi. Hänet nimettiin Janne Arturiksi. Jannen lapsuuteen kuului oleellisena sotaleikit ja MacGyver. Näiden kahden viittomalla tiellä Janne nautti nuoruudestaan Enon pururadan metsissä kavereidensa kanssa.

Saman vuoden kesäkuussa, tarkemmin 18 päivä jysähti taas. Hyttisille syntyi äidin mukaan ”Aivan helvetin kuumana päivänä”, iso ja potra poika, kaikki paikalla olleet näyttivät hevimerkkiä heti pojan ulostauduttua. Tämä 5 kiloinen jässikkä sai lopulta nimekseen Niko Kalervo, vaikka taistelua siitä käytiinkin. Nikon lapsuus meni Enossa, Lossitien kerrostalossa, aivan laivalaiturin läheisyydessä leikkien kaikenlaista erittäin hyvän ystävänsä Jyrkin kanssa, joka asui naapuri rapussa.

Vielä vuoden 1986 puolella, mutta aivan iholla kerkesi Pitkäsille tulla 31 päivä joulukuuta yhdentoista aikaan illalla putkahtaa toinen poika. Tämä nuorempi heistä sai nimekseen Heikki Veli Waltteri. Heikki nautti myös nuoruutensa sotaleikkien kera. Eräänä kauniina päivänä Janne katseli että prkl, taidampa alkaa kaverata tuon tyypin kanssa jolla räkä on toisella poskella ja kieli toisella. Näin Janne otti peukalon perseestä ja siirtyi Heikin seuraan. Näin ensimmäinen ystävyys alkoi.

Pyry oli päässyt jo koulun makuun muiden sällien ollessa vasta pari vuotiaita. Mutta vuonna 1992 Janne, Heikki ja Niko astuivat Enon ala-asteen palvelukseen. Tällöin he saivat ensi kosketuksensa myös Pyryyn, joka voitti ala-asteen juhlasalissa järjestetyn juoksuspurtti kisan. Homon leima iskeytyi siis Pyrylle jo ennen kuin bändistä oli tietoakaan.

Kaikkien käydessä koulua enemmän ja vähemmän ahkerasti, alkoi kuitenkin rock musiikki löytää tiensä kaikkien sydämeen. Nirvanan löysi ensimmäisenä Pyry. Pyryn kaveri Atte kuunnellutti bändiä Pyrylle metsämajassa, ja tie oli selvä. Kitara oli saatava, laulamaan oli opittava ja sätkää oli opittava käärimään. Ja nämä kaikki alkoivat pikku hiljaa toteutua.

Jannen ja Heikin diggaillessa myöskin täysipäiväisesti Nirvanaa. He saivat villin idean, perustetaan oma. Heikillä olikin jo kitara, ja Jannelle vain basso kouraan. Se oli siinä. Rumpalin paikkaa kokeili aluksi parikin tyyppiä, mutta erään tunnin päätyttyä pojat miettivät että kysytäänkö Nikoa. Sitä kermapersettä joka leikkii action maneilla ja diggaa prätkähiiriä. Riski kuitenkin otettiin ja Niko kutsuttiin koesoittoon. Niko laittoi kuitenkin jauhot pojille saman tien suuhun ja iski peruskompin ilman bassorumpua ilmoille sellaisella vimmalla että järki lähtee. Niko sai paikan. Vuosi oli 1998, ja bändi sai nimekseen HELP. Omia biisejä syntyi lähes heti. Alkuajan hittejä oli mm. ”Go Away”, ironisesti nimetty ” I hate school” ja balladimainen ” Epidemia ”. Rumba jatkui vuosia. Omia biisejä syntyi ja jonkinlaisia keikkojakin tehtiin. Mutta vuosien taituttua bändi alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. Nimikin vaihtui pari kertaa, mutta sitten löytyi, Sickda.

Sitten törmättiin faktoihin. Bändi on ihan paska. Mutta lopetus halua ei ole. Jotakin on keksittävä. Vuosien varrella tutuksi tullut, TRS yhtyeen ruipelo keulahahmo Pyry soittaa kitaraa, ja on myös voittanut ala-asteella juhlasalissa juoksuspurtti kilpailun. Häntä päätettiin kysyä Kanavarantarockin keikkaa varten featuring kitaristiksi sille keikalle. Pyry vastasi että samakos tuo (niinkun se vastaa tänä päivänäkin kaikkeen, ”Mie otan siut rahat” samakos tuo). Pyry veteli keikan läpi kunnialla vaalea tukka liehuen. Myöhemmin samana iltana Pyry kuitenkin kysyi Nikolta että mikäs se hänen kohtalonsa on. Niko vastasi että sie jatkat meidän kanssa tai tulee turpaan. Pyry ei halunnut turpaan joten hän jatkoi, mutta halusi pitää myös TRS:n. Päädyttiin kompromissiin, potku munille ja molemmat bändit.

Samana vuonna Sickda sai Enon kunnalta 590 euroa avustusta. Tämä raha meni Joensuulaiselle Mediaworks studiolle jossa bändi kävi tekemässä ”Ovulation” nimisen neljän biisin demon. Demo myi yllättävän hyvin ja sai paljon hyvää palautetta. Tästä rohkaistuneena bändi haki vuoden 2003 Kumpurockiin. Jossa valitut bändin saivat keikan kumpurockissa, myös kaksi päivää studioaikaa. Studiossa tehdyt biisit päätyivät Kumpurock 2003 kokoelma levylle. Bändi pääsi ensimmäiselle varasijalle, mutta eräs bändi tajusi olevansa sen verran paska ja perui homman, ja Sickda pääsi mukaan. Kumpurockin vanavedessä bändi sai hyvin media aikaa ja lisää huomiota. Niko vierailu mm. Susiraja tv:n chatissa saaden jopa tekstiviestin, mutta sekin tuli omaan puhelimeen.

Vuonna 2004 bändi tekikin mukavasti keikkoja, joista mainittavin on esiintyminen Nightwishin ”ONCE” levynjulkkaribileissä Kiteen jäähallin ulkolavalla. Keikkaa seurasi ihmisiä ulkomailta, paljon kotimaisia uusia kuulijoita, ja mm. Timo Rautiainen trio niskalauksen, Nightwishin ja Kotiteollisuuden jäseniä. (Ainaki ohimennen).

2005 vuosi olikin hiljaisempaa hiljaisempi. Niko ja Heikki astuivat armeijan palvelukseen kesällä. Nikon päästessä tammikuussa 2006 Janne meni tilalle. Heikki kituutti vuoden. Treenaus oli todella vähäistä. Mutta 2006 vuosi olikin parempi. Treenaus alkoi taas ja uusia biisejä alkoi syntyä. Bändi teki muutaman keikankin. Ja vieläpä aikalailla isoissa tapahtumissa maakuntaan katsottuna, ja sit Enonveneessä.

Loppuvuodesta sitten tehtiinkin taas kauan haluttu teko. Varattiin studio. Tämän leikin kustansi Joensuun PopMuusikot, ja Enon Osuuspankki. Ja tästä bändi on ikuisessa kiitollisuuden velassa molemmille tahoille. Kaikki tehtiin kuitenkin toisin kuin aikaisemmin. Studio varattiin Lahdesta, ja nappeja vääntämään otettiin todellinen moniosaaja ja mies jolla tekemisestä ole puute, ja toivon mukaan ymmärtää mistä tässä on kyse. Pöydän takana kuria piti Aksu Hanttu. Grooveland studiolla Lahdessa nauhoitettiin kolme kappaletta. Kolme kivenkovaa, omaperäistä ja perkeleen tiukkaa kappaletta. Enemmän kuin onnistunut tekele nimettiin kovan taistelun jälkeen biisejä hipoen ”Faces, illusion and the end”:ksi.